Yrityskauppa on usein erityisen merkittävä tapahtuma, jossa yrittäjä luopuu jopa koko elämäntyöstään. Siksi se on yrittäjälle yleensä myös ainutkertainen, ehkäpä se elämän tärkein kauppa. Olipa kyse pienestä tai suuresta yrityksestä, on kyse ostajan kannalta taas useimmiten strategisesta ratkaisusta, jonka onnistuminen määrittelee yrityksen menestymisen tulevaisuudessa.
Koska yrityskauppa on molemmille osapuolille merkittävä, on siihen liittyvien sopimusten huolellinen ja asiantunteva laatiminen tärkeää. Laadukkailla sopimuksilla on keskeinen merkitys yrityskaupan onnistumisessa, ja sen eri vaiheissa tarvitaan useita erilaisia asiakirjoja.
1. Salassapitosopimus (non-disclosure agreement, NDA)
Salassapitosopimus laaditaan ostajan ja myyjän välillä yleensä neuvottelujen alkuvaiheessa. Sillä turvataan yhtäältä se, että neuvottelujen käyminen ylipäätään pidetään luottamuksellisena tietona ja toisaalta se, että jo neuvottelujen alkuvaiheessa voidaan turvallisesti vaihtaa luottamuksellisia tietoja ja jopa liikesalaisuuksia osapuolten välillä.
2. Aiesopimus (Letter of Intent, LOI, Memorandum of Understanding, MoU tai Term Sheet)
Aiesopimus laaditaan, kun neuvottelut jatkuvat alkutunnusteluja pidemmälle. Tavanomaisesti aiesopimukseen kirjataan ainakin raamitasolla suunnitellun yrityskaupan alustavasti sovittuja keskeisiä ehtoja, ja se toimii näin neuvottelujen pohjana kohti lopullista kauppaa.
Aiesopimuksessa voidaan sopia myös yksinoikeudesta neuvotteluihin tietyksi ajaksi, jotta neuvotteluille saadaan tietty neuvottelurauha. Aiesopimus ei vielä sitovasti velvoita osapuolia yrityskaupan toteuttamiseen, vaan toteutuminen edellyttää lopullisen kauppakirjan allekirjoittamista.
3. Due Diligence -tarkastus (DD)
Usein aiesopimuksen keskeisenä sisältönä on antaa ostajakandidaatille oikeus kaupan kohteen tarkastamiseen eli ns. due diligence -tarkastuksen tekemiseen. Tällöin myyjäpuoli sitoutuu antamaan ostajalle tarkastuksen tekemiseksi tarvittavat tiedot kaupan kohteesta. Due diligence -tarkastuksessa pyritään kartoittamaan kaupan kohteessa mahdollisesti olevia taloudellisia, verotuksellisia, juridisia ja liiketoiminnallisia riskejä sekä toisaalta hahmottamaan kohteeseen sisältyvää potentiaalia ja mahdollisen integraatiovaiheen ydinkysymyksiä. Due diligence -tarkastuksen tekemisestä annetaan useimmiten toimeksianto ulkopuoliselle asiantuntijalle kuten tilintarkastusyhteisölle tai asianajotoimistolle.
4. Kauppakirja
Kauppakirja on yrityskaupan keskeisin ja tärkein dokumentti. Kauppakirjassa määritellään ostajan ja myyjän välinen riskinjako esimerkiksi due diligence -tarkastuksessa esille tulleiden seikkojen osalta, mutta myös mahdollisten odottamattomien ikävien yllätysten varalta. Näitä voivat olla esimerkiksi piilevät verovastuut tai aiemmasta liiketoiminnasta johtuvat virhe- ja takuuvelvoitteet. Luonnollisesti kauppakirja sisältää myös määräykset kauppahinnan suuruudesta ja sen mahdollisesta tarkistamisesta, kaupan kohteen rajauksesta, omistusoikeuden siirtymisestä sekä muut kaupan olennaiset ehdot. Kauppakirjaan voidaan sisällyttää myös määräys myyjätahon kilpailukiellosta, jolla osaltaan turvataan ostajan mahdollisuus kehittää ostettavaa yritystä.
Kun yrityskaupan kohteena on osakeyhtiön osakekanta (Share Purchase Agreement, SPA), kauppakirjassa on erityisen tärkeää määritellä myyjälle riittävä vastuu siitä, että yritys on sellaisessa kunnossa kuin ostajalle on ilmoitettu, ja että kaikki olennaiset tiedot kaupan kohteen arvosta ja riskeistä on tuotu esille ennen kaupantekoa.
Yrityskaupan kohteen koostuessa myyjäyhtiön liiketoiminnasta (Business Purchase Agreement, BPA tai Asset Purchase Agreement, APA) on kauppakirjan olennaisin ja tärkein osa kaupan kohteen määrittely. Lisäksi on tärkeää listata tarkasti, mitkä omaisuuserät, oikeudet ja vastuut kaupassa siirtyvät ja mitkä jäävät myyjäyhtiön kannettavaksi.
5. Osakassopimus (Shareholders Agreement, SHA)
Usein yrityskaupan kohteen avainhenkilöiden halutaan jatkavan ostetun liiketoiminnan parissa. Mikäli avainhenkilöt jatkavat vähemmistöomistajina uudessa kokonaisuudessa, on osapuolten välillä syytä tehdä osakassopimus, jossa sovitaan ainakin osakkaiden välisistä oikeuksista ja velvoitteista, yhteisistä tavoitteista ja menettelytavoista sekä mahdollisista osakkeiden myynneistä ja lunastamisista.
Kun avainhenkilöt jatkavat uuden yrityskokonaisuuden palveluksessa, sovitaan usein myös tietyn pituisesta vähimmäistyöskentelyvelvoitteesta sekä mahdollisesti tulevaisuuden liiketoiminnan menestymiseen liittyvistä lisäkauppahintasuorituksista tai muista kannustimista. Näistä voidaan sopia kauppakirjassa, osakassopimuksessa tai henkilöiden työ- tai toimisopimuksissa.
Vaikka yrityskaupassa lähes poikkeuksetta tehtävät sopimukset ovat jalostuneet muodoltaan ja rakenteeltaan varsin vakiintuneiksi, on jokainen yrityskauppa rakenteeltaan, sisällöltään ja yksityiskohdiltaan aina erilainen ja uniikki. Tämän vuoksi sopimusten sisällöt tulee aina räätälöidä asiantuntevasti, huolellisesti ja ”ajatuksella” kuhunkin kauppaan sopiviksi, jotta niillä voidaan turvata onnistunut yrityskauppa.
Asiantuntevasti laaditut kauppasopimukset mahdollistavat yrityskauppaprosessin ammattimaisen läpiviennin, ehkäisevät varmuudella riitoja sekä antavat keinot ja välineet toimenpiteiksi mahdollisten kaupan jälkeisten yllätysten varalta.
Artikkeli on alunperin julkaistu Talouselämässä.