Hankintalain suunniteltu sidosyksikköuudistus tuo suuria paineita kuntakentälle

Hallituksen esitysluonnos hankintalain muutoksista on tulossa julkiseksi tammikuun alussa, jonka jälkeen alkaa lausuntokierros. Hankintalain muutosten ennakoidaan tulevan voimaan vuoden 2026 alussa ja ilmeisesti varsin lyhyellä siirtymäajalla. 

Sidosyksikkökenttä suuren uudistuksen äärellä

Suunnitellut muutokset koskevat erityisesti sidosyksiköitä, niiden toimintakenttää sekä omistamisrajausta. Sidosyksiköille tullaan mahdollisesti asettamaan yleisen edun huomioon ottava vähimmäisomistusprosentti (10 %). Hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti uudistuksen tavoitteena on myös rajata julkisen sektorin mahdollisuuksia tuottaa in-house -yksiköissä tukipalveluja, joissa on toimiva markkina, kuten siivous-, taloushallinto-, ruoka- ja ICT-palveluissa.

Muutokset tulevat vaikuttamaan merkittävästi lähes kaikkien kuntien toimintaan niiden ollessa omistajina nykytilanteessa yhdessä tai useammassa sidosyksikössä. Tämä pätee erityisesti, jos lakiehdotus ei erottele vesihuolto-, jäte- tai muita lakisääteistä toimintaa harjoittavia yhtiöitä. 

On huomioitava, että nykyisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön tulkinnan mukaisesti useat sidosyksiköt ovat jo tällä hetkellä hankintalainsäädännön vastaisia, esimerkiksi puuttuvan määräysvaltaedellytyksen vuoksi. Mikäli kunta tilaa hankintalain vastaiselta sidosyksiköltä palveluita, voidaan tämä tulkita hankintalain vastaiseksi suorahankinnaksi, josta seuraamukset - kuten sopimuksen tehottomuus ja hyvitysmaksu - lankeavat kunnalle. 

Miten sidosyksiköiden ja kuntien tulisi varautua muutoksiin?

Jotta kunnat pystyvät vastaamaan tuleviin muutoksiin ja toimimaan lain edellyttämällä tavalla, niiden tulee mahdollisimman pian kartoittaa omistamiensa sidosyksiköiden tilanne ja analysoida seuraavat asiat:

• Onko sidosyksikkö nykytilanteessa hankintalain mukainen? 
• Mihin yhtiöihin uudistukset vaikuttava? Onko muutoksilla vaikutuksia esimerkiksi vesihuolto- tai jäteyhtiöihin, kuntayhtymiin ja muihin yhteistyömuotoihin?
• Vaatiiko sidosyksikön omistusrakenne muutoksia, jotta se voi jatkossakin toimia sidosyksikkönä hankintalain muutosten jälkeen?
• Mikä on sidosyksikön toimiala? Onko toimiala sellainen, että sen käyttöä voidaan jatkossa rajoittaa?
• Sidosyksiköiltä ostettavien palveluiden volyymi. 
• Sidosyksiköiden hinnoittelu ja toimintamalli.
• Mahdollisuudet järjestää kunnan hankinnat omana toimintana ja lisäresurssoinnin tarve.

Uudistus pakottaa kunnat arvioimaan eri vaihtoehtoja ja tekemään päätöksiä

Sidosyksikköuudistus on herättänyt valtavasti keskustelua ja huomiota. Kuntien tulee nyt analysoida nykytilanne sekä eri vaihtoehdot ja skenaariot. Tämän jälkeen on tehtävä päätöksiä siitä, miten hankintatoimi (kuten sidosyksikköhankinnat, omat hankintatoimet, yhteishankinnat, toiminnan siirto kunnan omaksi tehtäväksi) järjestetään laajassa kuvassa jatkossa. On tärkeää, että päätöksenteon taustalla vaihtoehtojen arviointi on tehty huolellisesti. 

On selvää, että kunnan tulee arvioida myös nykyisiä sidosyksiköitään kriittisesti; onko sidosyksiköiden hyödyntäminen kunnalle pitkällä aikavälillä edullista vai tuottaisiko kilpailutukset kustannussäästöjä, joita voitaisiin hyödyntää kunnan lakisääteisten tehtävien hoitamisessa.

On tärkeää huomata, että uudistuksia ei voida toteuttaa pelkästään hankintalain osaamisella. Onnistuneet uudelleenjärjestelyt vaativat syvää talouden, verotuksen, ICT:n, osakeyhtiölain ja valtiontukisääntelyn osaamista sekä näiden yhdistämistä saumattomaksi kokonaisuudeksi.