Mitä kirjanpitäjän tulee tietää IFRS-raportointisäännöksistä?

Mikäli kirjanpitäjän työtehtäviin kuuluu osallistua oman työnantajansa tai asiakasyritystensä IFRS-tilinpäätösten laatimiseen, on vaatimustaso erittäin korkea eli täytyy tuntea IFRS-säännösten tarkka sisältö sekä niiden vaikutus kirjauksiin, soveltamiseen, tulkintaan ja liitetietojen esittämiseen. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan tilannetta sellaisen kirjanpitäjän kannalta, joka ei osallistu IFRS -tilinpäätöksen laatimiseen.

IFRS-säännöksillä on jo nykyisin merkittävä rooli myös Suomen kirjanpitolain mukaiselle tilinpäätökselle.

IFRS-säännösten ja Suomen kirjanpitolainsäädännön (FAS) suhde

IFRS-säännösten seuraamisen motivaatio kasvaa, jos sisäistää, että IFRS-säännöksillä on jo nykyisin merkittävä rooli myös Suomen kirjanpitolain mukaiselle tilinpäätökselle. Vertailukelpoisuus ja läpinäkyvyys tilinpäätöskäytäntöön vaikuttavina trendeinä merkitsevät, että IFRS:n vaikutuksen suomalaiseen tilinpäätöskäytäntöön voi olettaa entisestään kasvavan myös tulevaisuudessa.

IFRS-säännöksillä on jo nykyisin merkittävä vaikutus kirjanpitolainsäädännön mukaiseen tilinpäätökseen. On oletettavaa, että vaikutus lisääntyy. Aikaansa seuraavan kirjanpitäjän on syytä tuntea IFRS-raportointisääntöjä; tietämyksen laajuus ja taso määräytyvät oman työtilanteen ja urakehityksen mukaan.

Hyvän kirjanpitotavan lähteinä ovat muun muassa kansainväliset tilinpäätössäännökset, eli käytännössä IFRS ja joskus US GAAP. Kirjanpitolautakunnan 15:sta voimassa olevasta yleisohjeesta 11:ssä löytyy viittauksia IFRS-säännöksiin ja periaatteisiin. Esimerkiksi lähipiiriraportointia, suojauslaskentaa ja sijoituskiinteistöjä käsittelevät kirjanpitolautakunnan lausunnot perustuvat pitkälti IFRS-standardeihin. Kirjanpitolaissa itsessään on IFRS-kytkentöjä liittyen sijoituskiinteistöihin, vuokrasopimuksiin, pääomalainoihin ja rahoitusinstrumentteihin.

Aikaansa seuraavan kirjanpitäjän on syytä tuntea IFRS-raportointisääntöjä; tietämyksen laajuus ja taso määräytyvät oman työtilanteen ja urakehityksen mukaan.

FAS-tilinpäätöskäytännön kehittyminen

Kirjanpitolainsäädännön soveltamisen, tulkintojen ja käytännön kehittymisen kannalta on merkittävää se, mitä kirjanpitolautakunta toteaa useiden yleisohjeiden alussa: ”Hyvän kirjanpitotavan tulkinnassa yksittäisiin kysymyksiin voidaan saada johtoa kansainvälisistä tilinpäätössuosituksista siltä osin, kuin kysymystä ei ole nimenomaisesti ratkaistu Suomen lainsäädännössä tai sen perusteella annetussa määräyksessä taikka Euroopan yhteisöjen tilinpäätösdirektiivissä.”

Esimerkkinä osa-alueista, joissa voi suositella IFRS-säännöksiin tutustumista mietittäessä kirjanpitolain mukaisen tilinpäätöksen ratkaisuja, voidaan mainita seuraavat: konserniaktiivan kohdistaminen, pitkäaikaisten omaisuuserien arvonalentumistarkastelu, tuloutuskysymykset, velkojen luokittelu pitkä- ja lyhytaikaisiin eriin, raportointikauden päättymisen jälkeiset tapahtumat sekä liitetiedot laatimisperiaatteista.

IFRS:n tunteminen kirjanpitäjän työssä:

Kirjanpitolain pykälät, jotka mahdollistavat tai edellyttävät IFRS:n mukaisia menettelyjä, perustuvat nimenomaisiin IFRS-standardeihin. Näihin standardeihin
kannattaa perehtyä tarkasti, koska niiden soveltaminen saattaa tulla eteen FAS-tilinpäätöksessä.

• KPL 5§2b mahdollistaa sijoituskiinteistöjen arvostamisen käypään arvoon siten kuin IFRS standardi IAS 40 säätelee. On huomattava, että vain käyvän arvon vaihtoehtoa valittaessa (ei hankintamenovaihtoehdossa) noudatetaan KPL 5 luvun 2 b -pykälää ja IAS 40 -standardia. On myös huomattava, että sijoituskiinteistöjen käyvän arvon menetelmässä ei kirjata poistoja ja keskusverolautakunnan päätöksen nojalla tällöin ei verotuksessakaan saa vähentää poistoja. Konsernitilinpäätöksessä käyvän arvon menetelmän käyttämisellä ei ole vastaavia veroseuraamuksia. 
• KPL 5§5c mahdollistaa pääomalainan lukemisen taseessa osaksi omaa pääomaa, mikäli omaan pääomaan lukeminen vastaa IFRS-kriteerejä. Kaikki osakeyhtiölain mukaiset pääomalainat eivät täytä IFRS:n kriteerejä omaan pääomaan lukemisesta: edellytetään lisäksi muun muassa eräpäivättömyyttä.
• KPL 5§5b mahdollistaa sekä vuokranantajalle että vuokralle ottajalle IFRS:n vuokrastandardin IFRS 16 soveltamisen. Jos tämä laadintaperiaate valitaan, vuokralle ottaja kirjaa (standardin sallimat helpotukset pois lukien) kaikki vuokrasopimukset taseeseen. Merkittäviä selvitettäviä rajanvetoja ovat silloin muun muassa palvelusopimusten ja vuokrasopimusten erottaminen sekä vuokrakauden pituuden määrittäminen toistaiseksi voimassa olevissa vuokrasopimuksissa.
• Ns. suojauslaskennassa on suojaussuhteessa oleviin johdannaisiin sovellettava kirjanpitolautakunnan lausunnon 1963/2016 ja KPL 5§2a:n nojalla pääsääntöisesti IFRS-standardien mukaisia vaatimuksia.
• Lähipiiriraportoinnissa lähipiiriin kuuluvat tahot määritellään IFRS -standardin IAS 24 mukaisesti. 

Esimerkkinä osa-alueista, joissa voi suositella IFRS-säännöksiin tutustumista mietittäessä kirjanpitolain mukaisen tilinpäätöksen ratkaisuja, voidaan mainita seuraavat: konserniaktiivan kohdistaminen, pitkäaikaisten omaisuuserien arvonalentumistarkastelu, tuloutuskysymykset, velkojen luokittelu pitkä- ja lyhytaikaisiin eriin, raportointikauden päättymisen jälkeiset tapahtumat sekä liitetiedot laatimisperiaatteista.

Jos haluaa ymmärtää syvällisemmin kirjanpitolautakunnan yleisohjeiden periaatteita ja ajatuksia, kannattaa tutustua yleisohjeiden taustalla oleviin IFRS -säännöksiin. IFRS:n ajattelutapaan ja yleisiin periaatteisiin voi tutustua seuraavien IFRS-ohjeistusten avulla: taloudellisen raportoinnin käsitteellinen viitekehys, IAS 1 Tilinpäätöksen esittäminen sekä IAS 8 Tilinpäätöksen laatimisperiaatteet, kirjanpidollisten arvioiden muutokset ja virheet.